Tv-arvio: Pepen Yölaulu toi esiin Vain elämää -konseptin hienouden: kuulin upean kappaleen, jonka alkuperäisversioon olisin tuskin koskaan tutustunut. Pyhimyksen versio Nartuista riemastutti.
Vain elämää, kausi 9, Ellinooran päivä
Siinä missä olin kuullut Laurin päivän kaikki kappaleet aiemmin, Ellinooran biiseistä olin kuullut etukäteen kunnolla vain Carrien. Tiedän hänen biisejään nimeltä ja olen kuullut pätkän sieltä ja pätkän täältä, mutta kokonaiskuva on jäänyt hataraksi. Tämä johtuu ensimmäisessä Vain elämää -postauksessa mainitsemastani syystä: en tykkää Ellinooran soundista. Esimerkiksi Leijonakuninkaassa hän laulaa mielestäni jotenkin lapsellisella äänellä ja ässää ärsyttävästi suhuttaen. Odotinkin mielenkiinnolla sitä, että muut laulavat hänen kappaleitaan. Sitä kautta pääsen kuulemaan, millainen biisintekijä Ellinoora on.
Anne Mattila – Carrie
Anne huomautti heti vetonsa jälkeen, ettei koskaan ole laulanut sanaa ”paska”. Sen huomasi! Hän veti koko biisin kujeilevasti hymyillen, kuin lapsi joka valmistautuu salaa sanomaan tuhman sanan. Tämä kappale ei sopinut lainkaan Annen suuhun. Versio oli muutenkin tylsä, eikä Annen ääni päässyt oikeuksiinsa.
Pepe Willberg – Yölaulu
No niin, nyt päästiin siihen syyhyn miksi rakastan Vain elämäätä! En olisi koskaan kuunnellut Ellinooran Yölaulua hänen itsensä laulamana, mutta nyt se tarjoiltiin minulle Pepe Willbergin miellyttävänä tulkintana. Pepellä vaan on niin ihana ääni! Tämän kappaleen kuulemisen jälkeen arvostan Ellinooraakin uudella tavalla, sillä kappaleen tarina on todella hieno ja koskettava. Ellinoora on eittämättä lahjakas lauluntekijä. Tämä versio menee saman tien omaan Spotify-soittolistaani.
Pyhimys – Mulkut (Nartut)
Olin jo julistamassa Pepen vetoa päivän suosikikseni, mutta sitten tuli Pyhimyksen versio Nartut-kappaleesta. Kappaleen näkökulma oli käännetty herkullisen humoristisesti etuoikeutetun miehen vinkkeliksi. Käsittääkseni alkuperäisessä kappaleessa lauletaan itsekeskeisistä nartuista, ja kuinka heidän ei saa antaa voittaa ja ärsyttää. Pyhimys sen sijaan lauloi itsekeskeisen valkoisen heteromiehen tarinan. Aivan nerokas satiirinen suomirap! ”Oon valkonen hetero, muut osaansa tyytyy” kiteyttää Pyhimyksen version täydellisesti. Omaan ylivertaisuuteensa uskovia machomiehiä on tavannut varmaan jokainen, ja on hauska päästä tämän kappaleen avulla huvittumaan heidän kustannuksellaan. Pyhimyksen versio oli erinomaisesti rakennettu riimeineen ja rytmityksineen. Jälleen kerran täytyy todeta, että saman tien soittolistalle.
Se, että biisi oli sanoitettu kokonaan uusiksi, ei haitannut lainkaan. Versio oli tavallaan vastaus Nartuille, ja ne käsittelivät samaa asiaa eri näkökulmista. Siksi näin vahva versiointi ei häirinnyt samalla tavalla kuin Tuure Kilpeläisen sooloilu The Rasmuksen First Day Of My Lifen kanssa. Siinä Tuure oli sanoittanut ihan oman tarinansa, jolla ei tuntunut olevan lainkaan yhtymäkohtia alkuperäiskappaleeseen. Mulkut sen sijaan oli selvästi Narttujen inspiroima.
Evelina – Leijonakuningas
Evelina oli sanoittanut kappaleen säkeistöt uusiksi tulkitakseen kaverin tsemppaamisesta kertovan tarinan. Sanat olivatkin hyvät. Maailmassa ei voi koskaan olla liikaa lauluja siitä, kuinka tärkeää ystävien tuki on. Evelinan versio kuulosti trendikkäältä, mutta samalla jo moneen kertaan kuullulta. Biisi kuulosti hyvin samalta kuin monien ulkomaisten nuorien naisartistien kappaleet, esimerkkinä vaikkapa Dua Lipan tai Tove Lon tuotanto. Toki Evelina erottuu heistä laulamalla suomeksi. Minulle tämä biisi ei kolahtanut, vaan kuulosti lähinnä tylsältä.
Tuure Kilpeläinen – Kahleet
Tuure Kilpeläinen esitteli musikaalisuuttaan soittamalla kitaran lisäksi huuliharppua. Ihan hauska lisä. En tiedä onko alkuperäisessä kappaleessa lyhyttä instrumentaaliosuutta, mutta Tuuren versioon se sopi. Aikookohan mies esiintyä kertaakaan ilman kitaraa?
Tuuren versio oli ihan ok, mutta ei puhutellut minua. Tämän kappaleen sanoitus ei kolahda, vaikka tarina erosta ja haikailusta onkin koskettava. Omalla kohdallani Kahleet tulee katoamaan Vain elämään keskikastin massaan.
Lauri Ylönen – Elefantin paino
Lauri käänsi Ellinooran kappaleen englanniksi. Se ei kuitenkaan ollut illan suurin yllätys. Lauri täräytti kutsumalla lavalle bändikaverinsa! Vierailevat artistit ovatkin tulleet jo tavaksi Vain elämäässä. Usein illan päätähti valitsee duettokappaleekseen juuri sen esityksen, jossa on vierailijoita mukana. Näin teki muun muassa Juha Tapio, kun kaudella 7 Sanni marssitti lavalle Apocalyptican. Saman päätöksen teki Kasmir kaudella 8, kun vaihtoehtojen joukossa oli esiintyminen Happoradion kanssa. En yllättynyt lainkaan, että Ellinoorakin päätti esiintyä The Rasmuksen kanssa illan päätteeksi.
Minulle jäi se mielikuva, että Lauri oli kääntänyt kappaleen lähes sanasta sanaan. Mutta miksi ihmeessä hän mumisi suurimman osan laulusta? Avaa suusi ja laula kunnolla, hyvä mies! En saanut mitään selvää kappaleen alkuosasta. Sen takia on vähän vaikea arvioida, oliko käännös onnistunut. Laurin versio kuulosti hyvin The Rasmusmaiselta. Jos tuon biisin solauttaa keikkasettiin, ei kukaan erota sitä Rasmuksen kokonaan itse tekemistä kappaleista. Täten versiota voi pitää onnistuneena: Lauri otti Ellinooran biisin ja teki siitä The Rasmuksen biisin.
Lisätietoa sarjasta:
