Pepe, älä lähe himaan

Vain elämää 9 Lauri ja Pepe
Tv-arvio: Vain elämää -kauden alku oli poikkeuksellisen kankea, mutta hienot biisit pelastivat Laurin päivän.

Vain Elämää, kausi 9, Laurin päivä

Supersuosittu Vain elämää on taas täällä. Ja luojan kiitos vuorossa on Hirvensalmella kuvattu kausi. Mondan linnassa kuvatut kaudet ovat olleet mielestäni tylsiä. Niissä ei ole samaa tunnelmaa kuin kotoisissa Hirvensalmen maisemissa. Olen muutenkin sitä mieltä, ettei makeaa mahan täydeltä. Yksi kausi vuodessa riittäisi vallan hyvin.

Tämän kauden artistien musiikki ei ole minulle kovin tuttua. The Rasmusta olen kuunnellut jonkin verran, ja Pepe Willbergillä on niin pitkä ura ja suuria hittejä vyöllään, että hänen biisejään on pakostikin kuullut aiemmin. Ennen tämän kauden alkua luulin, etten ole kuullut ainuttakaan Pyhimyksen biisiä. Jakson alkuesittely kuitenkin paljasti, että Pyhimys onkin mukana Teflon Brothers -yhtyeessä. Heidän biisejään olen kuullut useastikin, varsinkin hittiä Maradona. Bändin jäsenten nimet eivät näköjään olleet jääneet mieleeni ollenkaan. Anne Mattilan, Evelinan, Ellinooran ja Tuure Kilpeläisen tuotanto on jäänyt kohdallani satunnaisen kuulemisen tasolle.

Kankea alku

The Rasmuksen Lauri Ylösen päivä alkoi kankeammin kuin mikään aikaisempi kausi. Lauri sanoi itsekin, että huomion keskipisteenä olo voi tuntua vaivaannuttavalta. Mies tunnusti myös olevansa ujo. Se näkyi. Lounaspöydässä jutustelu oli kankeaa, eikä isännästä ollut tilanteen haltuunottajaksi. Onneksi musiikkiesitykset alkoivat, ja tunnelma parani.

Vain_elämää_Evelina
Evelinan versio jättihitti F-f-f-fallingista oli svengaava. Kuvat: Petri Aho / Nelonen Media

 

Evelina – F-f-f-falling

Evelina ei ujostellut biisinsä valinnassa. F-f-f-falling kuuluu The Rasmuksen isoimpien hittien joukkoon. Se oli bändin isoin hitti ennen paria vuotta myöhemmin julkaistua In the Shadowsia. Itsekin popittelin F-f-f-fallingia sen ilmestymisen aikaan. En ole ollut varsinaisesti The Rasmuksen fani, mutta kyllä tätä biisiä on tullut jorailtua aikanaan antaumuksella.

En ole pahemmin kuullut Evelinan laulua aiemmin. En kuuntele radiota, joten neidon hittibiisejä olen kuullut vain satunnaisina pätkinä. Nopea googletus paljastaa Evelinan olevan erittäin menestynyt. Muun muassa Wikipediassa mainitaan, että ”Evelinan ensimmäinen albumi, nimeltään 24K, teki suomalaisen äänilevyn historiaa, kun se myi ensijulkaisuna ensimmäistä kertaa platinaa jo ennen ilmestymistään 28. lokakuuta 2016.”

F-f-f-f-falling oli muuttunut Evelinan käsissä mielettömän svengaavaksi versioksi. Kuten Lauri totesi, todella hyvä groove. Nautin biisin uudesta sovituksesta ja tunnelmasta, mutta valitettavasti Evelinan ääni ei iske yhtään. Laulutyyli on makuuni aivan liian nasaali, ja sanojen väliin Evelina lisäilee ärsyttäviä henkäilyjä. Tämä tuntuu olevan muoti nykyisin, sillä radiota kuuntelemattakin korviini kantautuu silloin tällöin nuorien naislaulajien tuotoksia. Tuntuu, että kaikki laulavat nykyisin nasaali-kitalaki-akselilta, ja biiseissä kuulu henkäillä ja huohottaa ah niin tunteikkaasti. En tykkää yhtään tällaisesta nngh-laulannasta.

Jos ei Evelinan laulutyylistä välitä, niin kappale kolahti varmasti kovaa. Kelpasi se ainakin muille pöydässä olijoille. Evelinaa kehuttiin vuolaasti, ja Pepe Willberg totesi ”mulle tuli semmonen olo et mä lähen himaan”.

Pyhimys – Rakkauslaulu

Pyhimyksen veto oli mielestäni onnistunut. Joka kaudellahan on mukana rap-artisti, ja heidän tasonsa on vaihdellut laidasta laitaan. Cheek on ollut suosikkini. Huonoista voi mainita ainakin JVG-duon VilleGallen, joka ei osaa sanoittaa kovinkaan kummoisesti. JVG:n riimit ovat mielestäni usein ihan huuhaata, ja tarkoituksena tuntuu olevan vain lauseiden rimmaaminen. Taidon puute näkyi Hirvensalmella. Myös Mikael Gabriel oli mielestäni surkea. Hän osasi riimitellä ja rakentaa biiseihin tarinoita, mutta ne tarinat harvoin resonoivat alkuperäiskappaleen kanssa. Biiseissä oli Mikael Gabrielin sanoittamat säkeistöt ja alkuperäiset kertosäkeet, ja nämä olivat tarinaltaan aivan eri biisejä.

Pyhimys sen sijaan osasi ottaa sopivasti sanoja alkuperäisestä biisistä ja tuoda siihen lahjakkaasti muotoiltua omaa tekstiä. Kappaleen tarina ja tunnelma säilyi alkuperäisenä. On hienoa, että artisti kunnioittaa versioimaansa kappaletta näin.

Tuure Kilpeläinen – First Day Of My Life

Tuure Kilpeläinen sen sijaan ei kummemmin kunnioittanut alkuperäistä kappaletta. Hän ei pelkästään suomentanut kappaletta, vaan loi siihen kokonaan oman tekstin. Vain kappaleen melodia oli pysynyt tunnistettavana.

Näin raju uudistaminen ei mielestäni kuulu Vain elämää -sarjan henkeen. Ohjelman viehätys perustuu tuttujen biisien uusiin versioihin, ei kokonaan uudelleen tekemiseen. Harva katsoja tuntee jokaisen artistin jokaisen biisin niin hyvin, että osaa tulkita sen sanoman tai muita hienovaraisempia nyansseja. Kun biisi sanoitetaan kokonaan uusiksi, on vaikea sanoa, onko edes alkuperäinen teema pysynyt ennallaan. Tuure Kilpeläisen vedossa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi tuttua. Biisi jäi sen takia etäiseksi. Laurikin näytti esityksen aikana hieman hämmentyneeltä. Toivottavasti Tuure ei sooloile näin rajusti tulevien kappaleidensa kanssa.

Vain elämää Tuure
Tuure Kilpeläisen suomennos kappaleesta First Day Of My Life jäi etäiseksi. Kuvat: Petri Aho / Nelonen Media

 

Anne Mattila – In The Shadows

Anne Mattilan muistan The Voice of Finlandin valmentajana. Iskelmä ei kuulu suosikkigenreihini, joten olen kuullut Annen laulavan vain harvakseltaan. Ensimmäisen esiintymisen perusteella voin sanoa pitäväni hänen äänestään. Se on yhtä aikaa vahva ja pehmeä.

In The Shadows oli versioitu hitaammaksi ja kohtalokkaammaksi. Anne osaa tulkita kappaleen hienosti. Biisi oli uudessa asussaan ihan hyvä, mutta alkuperäiseen verrattuna liian tylsä. Mattilan huonohko englannin lausuminen häiritsi jonkin verran. Onneksi hän saa laulaa suomeksi koko loppukauden.

Annen ja Laurin biisinjälkeinen kohtaaminen oli suloinen. Anne kehui Laurin kasvojen pistävän hänet hymyilemään. Siinä kohdassa hoksasin itsekin, että Laurissa todella on jotain viattoman söpöä, varsinkin kun hän istuu ujona isäntänä pöydän päässä. Katsotaan, kariseeko söpöys, kun mies pääsee esiintymään.

Ellinoora – Funeral Song

Myös Ellinoora oli päättänyt laulaa suomeksi. Hän ei onneksi vie biisiä ihan omiin maailmoihinsa, vaan uusi versio uiskentelee samoissa vesissä alkuperäiskappaleen kanssa. Ellinooran kohdalla minua hämää sama kuin Evelinan: laulutyyli. Miksi pitää hönkiä ja ynistä niin paljon? Eliinooran laulu meni jopa epäselväksi. Hän ei varmastikaan laulanut ”mä kaipaan sun haimaa”, mutta siltä se kuulosti. Jos laulun lomassa pitää vetää noin kiihkeästi henkeä, kannattaisi varmaan opiskella parempi laulutekniikka. Liika äänellä kikkailu tekee esityksestä epäaidon. Kaikkia ei voi miellyttää, ja nyt vaan on niin, ettei Ellinooran soundi miellytä minua.

Lauri valitsi illan duettoparikseen Pepe Willbergin. Kuva: Petri Aho / Nelonen
Lauri valitsi illan duettoparikseen Pepe Willbergin. Kuvat: Petri Aho / Nelonen Media

 

Pepe Willberg – In My Life

Pepe totesi Evelinan vedon jälkeen miettivänsä kotiinlähtöä. Tämä huumoriheitto palasi mieleeni Pepen oman vedon kohdalla. Ei ole kyllä Pepellä mitään syytä kavahtaa muiden hyviä esityksiä ja lähteä karkuun. Tunteikkaasti vedetty In My Life kruunasi illan täydellisesti. Pepen ääni on mielettömän voimakas. Biisistä oli tehty alkuperäistä mahtipontisempi ja se sopi hyvin Pepelle. Joukon seniori laittoi nuorempansa ruotuun! Englantikin soljui Pepen suusta sutjakkaasti.

Esityksensä jälkeen Pepe muistutti siitä, että uhkasi lounaalla lähteä himaan. Muiden sanoihin on helppo yhtyä: onneksi et lähtenyt. Laurikin valitsi illan viimeiseksi esitykseksi dueton juuri Pepen kanssa.

 

Lisätietoa sarjasta:

Vain elämää Nelosen nettisivuilla

Vain elämää Ruudussa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *