Tv-arvio: Yhdeksännen Vain elämää -kauden viimeisenä artistipäivänä vietettiin Pepen päivää. Lauri Ylönen teki vihdoin jotain erilaista. Päivän kohokohtia olivat Ellinooran lapsikuoro ja Annen tunnelmallinen versio kappaleesta Äiti.
Vain elämää, kausi 9, Pepe Willbergin päivä
Pepe Willbergin tuotanto on monille, myös minulle, tuttua jo lapsuudesta asti. En ole tutustunut hänen ylistettyyn uusimpaan levyynsä, mutta aion senkin kuunnella joskus läpi. Pepen upea ääni miellyttää ja Vain elämäässä nähty vaatimaton luonne nostaa arvostustani miestä kohtaan. Pepe vaikuttaa nöyrältä ja aidolta ihmiseltä. Välillä hän on tosin vaikuttanut hieman kärtyltäkin. Omana päivänään Pepe oli rento ja hymyilevä, silmätkin kostuivat muutamaan kertaan muiden esityksiä katsellessa.
Tuure Kilpeläinen – Elämältä kaiken sain
Tuure oli lisännyt tähän klassikkokappaleeseen omia puheosuuksia, jotka antoivat biisille uuden ilmeen. Alkuperäinen kappale etenee yksinkertaisella kaavalla, ja lauluosuuksia toistetaan usein. Tuuren versio loi tähän teokseen erinomaisen uuden rytmin. Puheen sisältämä tarina toisen kohtaamisesta ja rakastumisesta oli hauskasti sanoitettu.
Pidin tästä versiosta. Alkuperäisen kappaleen leppoisa tunnelma ja sanoma syvästä rakkaudesta oli säilynyt. Mukaan oli tuotu ikään kuin alkuperäisen laulun esipuhe. Tuuren lisäämä tarina kertoi siitä, kuinka ollaan päästy siihen pisteeseen, että halutaan viedä toinen kirkkoon. Kuten Pyhimys totesi esityksen jälkeen, Tuuren veto oli supersympaattinen.
Anne Mattila – Äiti
En tiedä miten on mahdollista, että Annen esitykset pääsevät vieläkin yllättämään. Luulisi, että olisin jo tottunut siihen, kuinka kerrassaan upea esiintyjä hän on. Mutta silti vain vieläkin tuijotin televisiota suunnilleen suu auki Annen esityksen aikana. Leuatloksauttavan upea veto. Annen esityksessä oli kiehtovan mystinen tunnelma. Eri soittimien äänet sointuivat tunnelmallisesti yhteen, mutta kauneimmin soi Annen ääni. Yksi kauden parhaista esityksistä.
Ellinoora – Tällä kadulla
Ellinoora oli kutsunut esitykseen mukaan lapsikuoron omasta vanhasta koulustaan, Teuvo Pekkalan musiikkiluokilta. Lapsia ei olekaan ennen Vain elämää -esityksissä nähty. Suloisten lasten laulu liikutti ainakin Pepen ja varsinkin Tuuren kyyneliin asti. Esitys oli lasten ansiosta mukavan erilainen.
En ollut kuullut kappaletta aiemmin, ja sen lyriikat olivat kiinnostavat. Tarina kotikadusta ja siellä koetuista vaiheista oli koskettava ja sai minutkin ajattelemaan sitä, millaista olisi muuttaa takaisin lapsuudenmaisemiin Vantaalle.
Muusikoiden jo aiemmin mainitsema musiikkiluokkien tärkeys on helppo allekirjoittaa. Koulujen tehtävä ei ole opettaa pelkkää teoriaa ja yleissivistystä, vaan lasten on tärkeää saada kosketusta myös taideaineisiin.
Pyhimys – Saat miehen kyyneliin
Mistä ihmeestä Pyhimys on voinut keksiä vetää riimeihinsä mukaan elokuvan Babe – urhea possu? Ratkesin nauramaan, kun kuulin rapin tuon kohdan. Tämä versio ei ollut onneksi pelkkää komiikkaa, vaan sanoituksessa pohdittiin miehiä ja itkemistä. Ennen esitystä Pepe kertoi, että hänen keikoillaan käy paljon miehiä. Hän arvioi sen johtuvan Saat miehen kyyneliin -kappaleesta. Pepe sanoi uskovansa, että miehet kokevat Pepen edustavan heitä. Pyhimys lienee tavoitellut samaa efektiä omalla tavallaan. ”Kun mun silmist ei kyyneleet ala valumaan, tää biisi itkee puolestaan” on hyvä kiteytys Pyhimyksen ajatuksesta.
Pyhimys ei uskonut omiin falsettikykyihinsä, joten pyysi avukseen sekä Laurin että Tuuren. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun toinen artisti kutsuu esitykseen mukaansa peräti kaksi avustajaa toisten artistien joukosta. Jakson päätteeksi Pepe vieläpä valitsi tämän kappaleen duettoesityk… anteeksi, kvartettiesitykseksi. Ensimmäinen kerta, kun Vain elämää -kauden koko miesnelikko kapuaa kerralla lavalle. Miksi muuten miehiä on aina neljä ja naisia kolme? Onko Suomen musiikkimaailma niin miesvoittoista, että on järkevämpää ottaa miesartistit aina enemmistöksi, vai voisiko pian tulla kausi, jossa on neljä nais- ja kolme miesartistia?
Lauri Ylönen – Sinua, sinua rakastan
Kritisoin Evelinan päivän arviossa Lauria siitä, että hänen esityksensä ovat aina samanlaisia. Nyt mies teki jotain erilaista, viimeisellä mahdollisella hetkellä. Tulkinta hienosta Sinua, sinua rakastan -kappaleesta toi esiin herkemmän Laurin. Oli hurmaavaa seurata hänen heittäytymistään tunteikkaan biisin tulkintaan.
Lauri käytti ääntään monipuolisesti, ja näin hänen lauluäänensä ja -taitonsa pääsivät oikeuksiinsa hiljaisen musiikin säestämänä. Kaikesta näki, että Laurilla on henkilökohtainen suhde kappaleeseen. Tällaista esiintymisen variaatiota olisin toivonut The Rasmuksen nokkamieheltä jo paljon aiemmin.
Evelina – Aamu
Evelina otti Laurin tavoin rauhallisen lähestymistavan valitsemaansa kappaleeseen. Legendaarinen Aamu ei ollut paljon muuttunut nuoren naisen versiossa. Alkuperäiseen kappaleeseen verrattuna tempo oli hitaampi ja herkempi. Pepen Aamu on tunnelmaltaan reippaampi. Evelinakin käytti ääntään monipuolisesti, ja olisin halunnut nähdä tällaista herkkyyttä jo aiemmin.
Loppuun oli keksitty hauska jippo. Kun kaikki luulivat biisin loppuvan, ja Evelinakin nousi tuoliltaan halatakseen Pepeä, alkoikin bändi soittaa vielä. Lyhyen instrumentaaliosuuden jälkeen Evelina palasi vielä tuolilleen viimeistelemään kappaleensa. En muista nähneeni tällaista välihalia aiemmin Vain elämäässä.
Vain elämää -kausi huipentuu jatkot-jaksoon, jossa artistit ovat saaneet valita esitettäväkseen minkä tahansa kappaleen. Tästä jaksosta en tee blogipostausta, sillä valittuja kappaleita ei versioida, vaan kyse on ennemminkin maailman parhaista karaoke-esityksistä. On sanomattakin selvää, että nämä muusikot osaavat laulaa ja tulkita, joten jatkot-jakson arviointi olisi luultavasti vain kaikkien kehumista. Palaankin Vain elämään tunnelmiin viimeisen kerran kahden viikon päästä, kun televisiosta näytetään kerralla kaikki tämän kauden biisit. Silloin on hyvä kirjoittaa yhteenveto koko kaudesta ja valita jokaiselta artistilta heidän paras vetonsa ohjelmassa.
Lisätietoa sarjasta:
