Evelina säteili omana päivänään

Vain elämää Evelina
Tv-arvio: Ujolta vaikuttava Evelina ei omana Vain elämää -päivänään kaihtanut joukon keskipisteenä olemista, vaan kertoi elämästään rohkeasti ja kuunteli muiden versioita suorastaan säteilevän innokkaana.

Vain elämää, kausi 9, Evelinan päivä

Huomautin Anne Mattilan päivän arvostelussa siitä, että Evelina vaikuttaa todella ujolta. Omana päivänään tämä lahjakas nainen ei onneksi pakoillut huomiota, vaan istui ruokapöydän emäntänä eloisasti sädehtien. Artistit keskustelivat vakavista aiheista (muun muassa ulkonäkö, koulukiusaaminen), ja Evelina kertoi rohkeasti omia mielipiteitään ja kokemuksiaan. Aiemmin hän on vaikuttanut osallistuvan keskusteluun varsin vähän. Omana päivänään Evelina sen sijaan uskalsi olla keskipisteenä.

Vain elämää ryhmäkuva
Kuva ei liity mitenkään mihinkään, mitä tässä arvostelussa kirjoitan. Tämä vain on niin hauska otos, että halusin ottaa sen mukaan. Kuvat: Petri Aho / Nelonen Media

 

Ellinoora – Honey

Alan tykästyä Ellinooraan jakso jaksolta enemmän. Silloin kun hän ei muuntele ääntään lapsekkaaksi suhutteluksi tai kiihkeäksi hengenhaukkomiseksi, on soundi mitä miellyttävin. Ellinooran versiot kuulostavat hyviltä myös musiikin puolesta. Sovitukset ovat taidokkaita ja mielenkiintoisia.

Pyhimys suoritti tässä versiossa Vain elämää -historian cooleimman feattauksen. Hän hyppäsi biisiin mukaan vasta oman osuutensa alussa ja lopetti lyhyen rappinsa klassiseen mic droppiin, eli tahalliseen mikrofonin pudotukseen. Tämä versio oli kokonaisuudessaan varsin erinomainen.

Evelinalle tuli Ellinooran laulaessa kyyneleet silmiin. Tämä sai minut hoksaamaan, että tällä kaudella ei olekaan paljon itketty. Tunnelma on koko ajan ollut aiempia vuosia hillitympi. Kukaan ei itke tai nouse bailaamaan musan tahtiin. Joskus Vain elämää -artistien itkutulvaa on kommentoitu vähän naureskellen, mutta tällä kaudella ei sitä vaaraa ole. Nämä artistit ottavat muiden esitykset vastaan hillityllä arvostuksella. Itse toivoisin, että tunteita näytettäisiin hieman enemmän.

Lauri Ylönen – Rakkaudesta lajiin

Olen huomannut, että Laurin esitysten jälkeen en keksi mitään sanottavaa. Vedoissa ei ole moitittavaa, mutta ei kyllä kehuttavaakaan. Tässä versiossa on sama ongelma. Laurin esitys tuli ja meni, eikä jää mieleen kovin pitkäksi aikaa. Tällä kertaa Laurin laulutyyli ei sentään ärsyttänyt, ja versio oli energinen. Mutta samalla se oli liian samanlainen edellisten vetojen kanssa. Laurin esiintymiset alkavat olla itseään toistavia ja siksi tylsiä.

Mikä on habi? Biisin sanat menevät ”Rakkaudesta lajiin, se on osa mun habii”. Ei ole tuo rappislangi tuttua tällaiselle tavikselle. En löytänyt vastausta googlettamallakaan! Lopulta päättelin sen tarkoittavan habitusta, eli olemusta.

Pepe Willberg – Kylmii väreitä

Evelina sanoi Pepen esityksen jälkeen, ettei arvannut Pepen kantaman kitaran viittaavan rokkiversioon. Itse bongasin myös Pepen skitan, ja nimenomaan toivoin, että nyt tulee vähän nopeampaa versiota. Ja niinhän sieltä tärähti. Pepe oli tarttunut rohkeasti Evelinan nuorekkaaseen hittiin ja tehnyt siitä sähkökitaralla ryyditetyn klassisen kitararock-kappaleen. Kyllähän tällaista kuuntelee oikein mielellään. Rock on genrenä enemmän omaan makuuni kuin Evelinan edustama urbaani pop. Propsit sille Vain elämää -bändin muusikolle, joka soitti lopun kitarasoolon. Hyvältä kuulosti!

Vain elämää Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani
Tuure Kilpeläinen oli sovittanut Tornado-kappaleen sopivaksi bändilleen Kaihon Karavaanille. Kuvat: Petri Aho / Nelonen Media

 

Tuure Kilpeläinen – Tornado

Tuure oli kutsunut tähän biisiin mukaan bändinsä Kaihon Karavaanin. Lauri kehuikin esityksen jälkeen bändin synkkaa. Miesten välisen esiintymiskemian aisti myös television välityksellä. Biisi vedettiin läpi kokemuksen tuomalla varmuudella. Tällä en tarkoita, että veto olisi ollut mitenkään tylsä tai varman päälle vedetty. Tässä biisissä oli hauskaa svengiä, joka sopi lyriikoiden vapautuneeseen sanomaan.

Tuuren tekemässä sovituksessa oli luotu itämaista tunnelmaa rummutuksen ja sylisyntikan avulla. En ole hyvä tunnistamaan soittimia, ei varmasti ole nimeltään sylisyntikka. Pitää ottaa selvää, miksi tuota soitinta oikeasti kutsutaan. Uskon tämän version päätyvän Kaihon Karavaanin keikkasoittolistalle, toki se on helppo päätellä jo siitä, että bändi oli mukana esityksessä. En ole nähnyt Vain elämää -artistien keikkoja, mutta oletan aina, että jos artisti on tehnyt sovituksen yhdessä bändinsä kanssa, on sitä tarkoitus soittaa myöhemminkin.

Pyhimys – Sireenit

Pyhimys kuvaili versiotaan yhdeksi pitkäksi ajatukseksi. Biisi soljuikin eteenpäin tajunnanvirran omaisesti. Ajatukset oli vallannut menetetty rakkaus. Surulliset sanat kertoivat kaipuusta sekä hulluuden ja rakkauden rajasta. Kappaleessa oli traagista todellisuuden tuntua. Pyhimys esiintyi vakuuttavasti, sillä kappaleen aikana välittyi tunnelma pakonomaisten ajatusten piinaavasta kehästä. Huumorilla höystettyjen Nartut- ja Perutaan häät -versioiden jälkeen Pyhimys osoitti pystyvänsä vakavaan ja syvälliseen tulkintaan. Monipuolinen lahjakkuus tämä Mikko.

Vain elämää Evelina ja Pyhimys
Evelina joutui erikoisen pääkoristeensa takia halaamaan ihmisiä hassusti pää kallellaan. Kuvat: Petri Aho / Nelonen Media

 

Anne Mattila – Vuoristorataa

Annen kerrottua versioimansa kappaleen nimen, näytettiin tuttuun tapaan pätkiä Evelinasta esittämässä omaa kappalettaan. Tällä kertaa näytettiin biisin musavideota, ja oli vaikea olla kiinnittämättä huomiota Evelinan muuttuneeseen ulkonäköön. Videon aikaan hän oli toki nuorempi, ja lapsenpyöreyttä on karissut automaattisesti pois. Pidin enemmän videolla nähdystä Evelinasta kuin nykyisestä. Mielestäni hän alkaa olla liian laittautuneen näköinen tekoripsineen ja värjättyine hiuksineen. En ole ehdottoman luomun kannattaja, sillä meikkaan itsekin. Evelinan tyyli ja ulkonäkö on kuitenkin tuntunut liian tuotetulta. Jaksossa nainen puhui paljon siitä, kuinka hän nimenomaan itse valitsee omat vaatteensa ja sen, miltä haluaa näyttää. Hän sanoi, että kuvitelmat siitä, että hän olisi musapomojen tuote, ovat vääriä. Tämä kuvitelma minullakin oli, ja on mukava kuulla, että lahjakas nainen saa itse määrätä omasta olemuksestaan. Minä vain satun pitämään aiemmasta olemuksesta enemmän.

Annen countryversio oli leppoisaa kuunneltavaa. Biisi soljui eteenpäin varmalla otteella. Vähän tylsä se kyllä oli. Jakson katsottuani aloin kirjoittaa tätä arvostelua, ja olin melkein unohtanut, minkä kappaleen Anne versioi. Olinkin yllättynyt, että Evelina valitsi Annen illan duettoparikseen. Minä ainakin olisin mennyt rokkaamaan Pepen kanssa!

 

Lisätietoa sarjasta:

Vain elämää Nelosen nettisivuilla

Vain elämää Ruudussa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *