Tv-arvio: Tuure Kilpeläisen päivänä Vain elämää -esitykset jakautuivat kahtia. Pyhimyksen, Evelinan ja Laurin esitykset olivat tylsiä. Pepe, Anne ja Ellinoora huikaisivat.
Vain elämää, kausi 9, Tuure Kilpeläisen päivä
Tuure Kilpeläisen päivän illallisella Ellinoora kysyi pöytäseurueelta, mikä on heidän mielestään maailman paras biisi. Vastata piti sen enempiä miettimättä. Minun ei kauaa tarvitse pohtia omaa vastaustani. Maailmanhistorian paras biisi on Disco Ensemblen Fight Forever. Joulukuussa uransa valitettavasti lopettavan bändin kappale Bad Luck Charm oli pitkään listani ykkönen. Hiljattain totesin, että 2016 julkaistu Fight Forever on noussut rinnalle ja ohi. Mielestäni Disco Ensemble on maailman paras bändi. Siksi olikin raskasta kuulla heidän lopettavan. Onneksi hyvä musiikki elää ikuisesti.
Kakkosena listallani on Tom Waitsin I Hope That I Don’t Fall In Love With You, ja kolmosena on entinen ykkönen Bad Luck Charm. Sen jälkeen listan tekeminen vaikeutuu. Nelossijalla voisivat olla muun muassa Everything Everythingin Radiant tai The Nationalin I Need My Girl. Klassisen musiikin puolelta pitää muistaa Pachelbelin Canon ja Beethovenin Moonlight Sonata. Toisaalta maailmaa on siunattu myös Vesalan Tavallisen naisen ja Foo Fightersin Arlandrian kaltaisilla kappaleilla. Apua, näitä vaihtoehtojahan alkaa olla aivan liikaa!
Pyhimys – Valonpisaroita
Tällä kertaa en ollut vaikuttunut Pyhimyksen esityksestä. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta en saanut siitä myöskään mitään irti. Vähän tylsä veto. Vaikka biisiin oli otettu mukaan Ellinoora kertosäkeitä laulamaan, ei kappale muuttunut mielenkiintoiseksi.
Evelina – Eloon!
Eloon oli saanut Evelinan tulkinnassa enemmän hänen maailmaansa sopivia lyriikoita ja latinotunnelmaa. Samanhenkinen veto nähtiin jo Anne Mattilan päivänä, kun Evelina versioi Asfalttiviidakko-kappaleen.
Tuuren biisiä oli muutettu varsin vähän. Rytmi oli pysynyt lähes samana. Varsinkin kertosäe kuulosti siltä, että Evelina lauloi yksi yhteen Tuuren kappaletta, eikä omaa versiotaan. Lopussa esitys sai vähän siipiä alleen Evelinan esitellessä äänensä voimaa.
Pepe Willberg – Ystävänpäivä
No tulihan se sieltä! Jotain erilaista ja jännittävää Pepeltä nimittäin. Hän oli valinnut kappaleekseen oman suosikkini Tuuren tuotannosta, Ystävänpäivän. Biisi vedettiin a cappellana ja beatboxaajilla (Felix Zenger ja Jussi Chydenius) tehostettuna. Erinomaisen kekseliäs veto Pepeltä. En muista, että Vain elämäässä olisi ennen nähty beatboxausta. A cappella -versio nähtiin kaudella 5, kun Chisu versioi upeasti Anna Puun Mestaripiirroksen. Tuolloin hän esiintyi Ylioppilaskunnan laulajien kera.
Ennen esitystä Pepe sanoi stemmalaulun kuuluvan vahvasti hänen nuoruuteensa. Pepe selvästi nauttikin esityksestään. Hän jopa hymyili laulamisen lomassa. Hymyä ja naurua ei tältä herralta ole kauden aikana usein nähty.
Lauri Ylönen – Surusilmäinen kauneus
Lauri oli tehnyt kappaleesta jälleen The Rasmukselle sopivan. Ei minulla ole mitään The Rasmusta vastaan, mutta tähän biisiin en päässyt yhtään sisään. Sanat eivät puhutelleet ja musiikki tuntui moneen kertaan kuullulta. Lauri esiintyi vimmaisesti, mutta tunne ei yltänyt ihan minun kotisohvalleni asti.
Anne Mattila – Vaeltava aave
Häkellyttävän hieno versio. Tunsin kylmiä väreitä koko kappaleen ajan! Annen ääni soi upeasti. Tämän kappaleen tunne tavoitti jo minunkin kotisohvani. Varsinkin säkeistöissä vaimea rummutus ja Annen laulu saivat aikaan maagisen kombon. Spotify-listani saa jälleen kerran täytettä.
Ellinoora – Autiosaari
Tulin jostain syystä pohjattoman hyvälle tuulelle tämän esityksen aikana. Ellinoora esiintyi energisesti, ja ukulelen (tai minkä lie minikitaran) pirteä sointi toi biisiin hauskuutta. Teki melkein mieli nousta tanssimaan keskelle olohuonetta. Jos satutte bongaamaan minut kaupungilla porhaltamassa eteenpäin erityisen hyväntuulisen näköisenä, suurella todennäköisyydellä kuulokkeista kumpuaa juuri tämä kappale. Ellinooran ensimmäiset sanat oman vetonsa jälkeen olivat ”olipa hauskaa”. Voin kertoa, että niin oli katsojillakin.
Lisätietoa sarjasta: