Tv-arvio: Evelina ja Ellinoora olivat versioineet Anne Mattilan kappaleisiin kunnon biletunnelmat. Myös Tuure Kilpeläinen revitteli.
Vain elämää, kausi 9, Anne Mattilan päivä
Anne Mattilan päivän aluksi muusikot pohtivat iskelmänimiään. Iskelmänimi muodostuu omasta toisesta nimestä ja äidin tyttönimestä. Varsin iskelmäisiä nimet olivatkin, parhaana Pepe Willbergin Uolevi Kantonen. Omani muuten olisi Kristiina Ruotsalainen.
Anne Mattilan musiikki on minulle vierasta, sillä en kuuntele iskelmää. Vanhemmat iskelmäklassikot ovat tuttuja lapsuudesta, mutta uudemmat ovat jääneet kuulematta. Tiedostin Anne Mattilan olemassaolon vasta hänen oltuaan yksi The Voice of Finlandin tähtivalmentajista. Jo silloin kävi ilmi, että Anne on todella herttainen ihminen. Herttaisuuden lisäksi naisen ominaisuuksiin kuuluvat upea ääni ja tulkintakyky.
Evelina – Asfalttiviidakko
Evelina sanoi, ettei tiedä ketään, joka ei tuntisi Asfalttiviidakko-biisiä. Täältä löytyy yksi sellainen ihminen! Tämä ilmeisen iso hitti on jäänyt minulta täysin pimentoon. Evelina oli muokannut biisistä latinotyyppisen bailubiisin. Olenkin odottanut, milloin kuullaan selkeästi bilekansalle suunnattu versio, ja tässä se nyt tuli. Uskon, että tätä kappaletta tullaan veivaamaan yökerhoissa tiuhaan. Ehdoton suosikkini Vain elämään bilebiisiversioista on tietysti Antti Tuiskun Sata salamaa. Asfalttiviidakosta ei ole sen haastajaksi, mutta varmasti tämäkin versio vetää tanssilattioita täyteen.
Evelina esiintyy usein silmät kiinni. Varsinkin tässä biisissä hän vaikutti erittäin epävarmalta. Hän kyllä joraili, mutta katse pysyi suurimmaksi osaksi lattiassa. Evelina vaikuttaa muutenkin ujolta, sillä hän puhuu harvoin ruokapöydän ääressä. Toivottavasti hän ei ujostele liikaa omana päivänään.
Lauri Ylönen – Taivaan kartta
Onko Lauri aina laulanut näin, että biisin alussa pidetään suu puoliksi kiinni ja hymistään jotain epäselvää? Olen kuullut The Rasmuksen biisejä, enkä muista, että hän olisi tuollaista laulutekniikka aiemmin harrastanut. Nyt näin on tapahtunut sekä Ellinooran että Annen päivän biiseissä. Toivottavasti Lauri hylkää tämän muminan tulevissa esityksissään.
Tällä kertaa Lauri ei ollut kääntänyt kappaletta englanniksi, vaan lauloi suomeksi. En ole kuullut alkuperäistä, joten en osaa sanoa, miten biisiä oli käsitelty. Lauri esiintyi tunteikkaasti, ja oli selvästi päässyt sisälle biisiin. Esitys parani huomattavasti loppua kohden, kun Lauri alkoi laulaa tosissaan.
Tuure Kilpeläinen – Rakkauden roinaa
Pohdin edellisessä arviossa, aikooko Tuure esiintyä kertaakaan ilman kitaraa. No heti seuraavana päivänä hän olikin jättänyt soittimen pois. Erinomainen päätös! Tuure pääsi nyt keskittymään lauluun kunnolla ja ottamaan estradin haltuunsa. Miehen liikehdintää ja eläytymistä oli viihdyttävää katsoa. Varsinkin lopussa Tuure intoutui fiilistelemään rakkauden roinaa -hokemaa ihan kunnolla. Annekin nousi seisomaan pöydän päässä.
Olen pitänyt Tuuren kahta aiempaa esitystä tylsinä, mutta nyt hän pääsi kunnolla irti. Ihanaa, että muusikot näyttävät itsestään erilaisia puolia ja uskaltavat heittäytyä versioidensa matkaan.
Ellinoora – Vielä yksi elämä
Ellinoora kuvaili, että kappaleen myötä mennään Lontoon klubeille. Versiosta oli tehty hyvin tanssittava ja popahtava. Oli robottiääntä, syntikkaa ja muuta elektrotehostetta. Tuli ysärifiilis, ehkä juuri syntikan takia. Biisiin muodostui jännä kontrasti sanoituksen vakavuuden ja iloisen poppikompin välille.
Ellinoora yllätti tekemällä tällaisen discoversion. Muut artistitkin sanoivat esityksen jälkeen, että oli kiva kuulla häneltä tällaista musiikkia. Tällä kertaa tykkäsin Ellinooran äänestäkin, sillä hän ei laulanut lapsekkaalla soundilla vaan omalla vahvalla äänellään. Veikkaan tämän kappaleen jäävän soimaan päähän hyväksi toviksi.
Pepe Willberg – Kevät
Pepe kertoi ennen esitystään, että hän oli ottanut yhteyttä kappaleen sanoittaneeseen Vexi Salmeen. Salmi muokkasi Keväästä paremmin miehen suuhun sopivan. Ja hyvin se Pepelle sopikin. Herkkä sanoitus ja rauhallinen melodia yhdistyivät Pepen tunnelmalliseen ääneen upeasti.
Haluaisin Pepen vetävän jossain välissä jonkun vauhdikkaan version. Tähän mennessä on kuultu mahtipontinen In The Shadows, koskettava Yölaulu ja herkkä Kevät. Kaikki ovat olleet tempoltaan hitaita biisejä. Toivottavasti Pepe repäisee vielä jossain vaiheessa vauhdikkaamman rallin.
Pyhimys – Perutaan häät
Pyhimys teki saman kuin Lauri viime jaksossa: kutsui bändikaverinsa mukaan lavalle. Hirvensalmelle olivat saapuneet esiintymään Teflon Brothersin Heikki Kuula ja Voli. Perutaan häät -kappale on rempseä jo valmiiksi, ja hilpeänä se oli pysynyt edelleen. Pyhimys oli taas tehnyt uudet onnistuneet sanat. Siinä missä alkuperäisessä versiossa kuvaillaan elämää avioliiton jälkeen, lauletaan Pyhimyksen versiossa enemmän asioista joista ei haluta luopua. Kappaleen paras kohta oli bändin perumisesta puhuminen. Alkuperäinen versio kuuluu ”perutaan kakku ja veljesi bändi”. Pyhimys oli sanoittanut kyseiseen kohtaan ”perutaan kakku ja bändi, mikä lie Anneli Mattila onkaan”, viitaten Annen siskoon. Tällaiset oivallukset osoittavat Pyhimyksen olevan kekseliäs sanoittaja. Hän on kovaa vauhtia nousemassa Vain elämään suosikkirapparikseni ohi Cheekin.
Lisätietoa sarjasta:
