Telkkarista löytyy perunakavereita

Tv-arvio: Luulin, että olisi tylsää katsoa, kun muut katsovat telkkaria. Vastoin odotuksiani Sohvaperunat tarjoaakin yhteiseltä tuntuvia katselukokemuksia ja osuvia kommentteja tv-ohjelmista.

Sohvaperunat, kausi 7.

 

On suorastaan ihme, ettei kaltaiseni sohvaperuna ole koskaan katsonut Sohvaperunat-ohjelmaa. Konsepti tuntui jopa hieman hämmentävältä. Miksi katsoisin, kun toiset katsovat telkkaria? Kuulostaa tylsältä. Sarja on toisaalta erittäin suosittu, voittihan se taannoisessa Kultainen Venla -gaalassa parhaan viihdeohjelman palkinnon. Jokin siinä, että tavikset arvioivat tv-ohjelmia, vetoaa ihmisiin. Noh, samaan teemaan oma bloginikin perustuu, joten oli jo korkea aika heittäytyä sohvalle Sohvaperunoiden seuraan.

 

Aidot reaktiot analyysia tärkeämpää

Sohviksien seitsemäs tuotantokausi alkoi parahiksi perjantaina, joten pääsin heti tuoreiden jaksojen makuun. En ollut tiennyt, millä syklillä ohjelmaa kuvataan ja telkkarista näytetään, mutta tahti on selkeästi tiivis. Perjantaina esitetyssä jaksossa Sohvikset katsoivat jopa torstain ohjelmia. Tekijöillä on siis ollut vain noin vuorokausi aikaa koota ohjelma loppuun asti. Siitä tuotannolle heti pisteet.

Ohjelman kohderyhmää ovat tietysti ihmiset, jotka itsekin katsovat televisiota paljon. Onneksi olen sellainen. Avomieheni sen sijaan tyrskähtelee Sohvaperunoille. Hän ei saa sarjasta tarpeeksi irti, koska tv-tarjonta ei kiinnosta häntä samalla tavalla kuin minua. En tiedä, kuinka telkkufriikkejä Sohviksetkaan ovat, vai onko heistä vain hauskaa osallistua ohjelman tekemiseen. Eikä sillä väliä olekaan. Katsoessani huomasin, että en odottanut ohjelman henkilöiltä syvällistä analyysia katsomastaan. On yksinkertaisesti hauskaa nähdä heidän aitoja reaktioitaan kulloiseenkin ohjelmaan ja sen tapahtumiin. Sarjan miellyttävyyttä lisäsi se, että huomasin olevani usein Sohvisten kanssa samaa mieltä.

 

Katseluseuraa ja tv-vinkkejä

Katson itse paljon tv:tä, mutta avomieheni ei. Silloin tällöin katson siskoni kanssa lempisarjojamme, mutta silloin on kyseessä uusintakatselu jo nähdyistä suosikeista. Minulla ei siis ole omaa sohvaperunakaveria, jonka kanssa katsella milloin mitäkin. Sohvaperunat-ohjelmasta huomasin löytäväni koko joukon perunakavereita. Nyt alkaneella kaudella ohjelmaan mukaan tulleen riihimäkeläisen perheen tytär Veera kommentoi nasevasti Salkkareita. Katsoisin mielelläni telkkaria Jarnon ja Pertun kanssa, jos saisin samalla rapsutella heidän koiriaan. Jorma ja Soile vaikuttivat ihanan konstailemattomilta. Vaikka en katsokaan ohjelmia samaan aikaan Sohvisten kanssa tai varsinkaan pääse vaihtamaan mielipiteitä heidän kanssaan, tuntui silti siltä, että katsoisimme telkkaria yhdessä.

Yllätyksekseni Sohvaperunat toimii myös tv-tarjonnan esittelijänä. Koska ohjelmista näytetään pieniä pätkiä myös meille katsojille, voi siitä saada vinkkejä oman katselulistan kokoamiseen. Itse haluan katsoa ainakin Teeman Merkkien salat -ohjelman. Ilman Sohviksia kyseinen sarja olisi luultavasti mennyt minulta täysin ohi, sillä en ollut kuullutkaan siitä muualta. Sen sijaan Avan Suhdesoppa-uutuuden voin jaksossa nähdyn pätkän perusteella suosiolla ohittaa. Kuten Monna totesi: onpa jonninjoutava ohjelma.

Katsottuani vain yhden jakson ymmärsin heti sarjan menestystä paremmin. Ohjelman tavikset ovat mukavia ja luontevia kameran edessä. Jaksossa vitsailtiin, kerrottiin erosta, laulettiin ja ruodittiin ohjelmia. Tuntui, ettei kukaan esitä mitään. Ihastelin varsinkin uusien Sohvisten luonnollisuutta: itse varmaan vilkuilisin minua kuvaavaa kameraa vahingossa tämän tästä. Koska esiintyjät ovat niin luonnollisia, tuntuu katsojastakin luonnolliselta olla mukana heidän tv-illassaan. En oikeastaan katso, kun muut katsovat telkkaria, vaan katsomme sitä yhdessä.

 

Lisätietoa sarjasta:

Sohvaperunat Areenassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *