TV-arvio: Varo juonipaljastuksia! Sinkkuelämää-sarjan jatkon nimi kuvastaa tuotosta loistavasti: päähenkilöt selviävät ongelmistaan naurettavan helposti, tuosta noin vain, just like that.
And Just Like That…, kausi 1.
Sain vihdoin katsottua loppuun Sinkkuelämää-jatkosarjan And Just Like That… Aloitin kyllä katsomisen ensimmäisten jaksojen ilmestymisen aikaan, mutta sarja oli niin pohjattoman huono, että en todellakaan ahminut jaksoja ihastuksen vallassa. Katsoin sarjan loppuun sillä ajatuksella, että halusin nähdä kuinka huonoksi se voikaan vielä mennä.
Alkuperäinen Sinkkuelämää-sarja oli loistava, mutta valitettavasti tämä uusi tekele jatkaa siitä mihin elokuvat jäivät: juoni on heppoinen ja pääosassa ovat ennemminkin muotiluomukset.
Vakavat aiheet lässähtävät
And Just Like That… -sarjassa on kyllä hyvää yritystä. Päähenkilöiden kohtaamat ongelmat ovat uskottavia ja niiden käsittelyyn olisi monella ollut mahdollisuus samastua. Sarjan pahin moka on se, että päähenkilöt selviävät näistä ongelmistaan sarjan nimen mukaisesti just like that, tuosta noin vain. Läheisen sukupuoli-identiteetin muutoksista selvitään vaihtamalla seinällä oleva juliste ja koronasta selvittiin kokkailemalla ja kuuntelemalla musiikkia. Järkyttävin yksinkertaistus on se, että alkoholismista parantuu, kunhan älyää kaataa kaikki kotona olevat viinat viemäristä alas.
And Just Like That… -sarjan juonikuvioissa on mukana sopivasti iloa ja surua, mutta vakavien aiheiden käsittely lässähtää niin totaalisesti, ettei sarja ole millään tavalla uskottava tai samastuttava. On totta, että minun on vaikea samastua varakkaiden newyorkilaisten viisikymppisten elämään. Mutta en usko, että kukaan viisikymppinen New Yorkissa asuva rikas rouvakaan pystyy samastumaan Carrieen, Charlotteen ja Mirandaan ystävineen. Niin kivuttomasti sarjassa selvitään kaikista mahdollisista mullistuksista. Ei kenenkään elämä voi olla noin helppoa, vaikka olisi rahaa ja läheisiä ystäviä auttamassa.
Lisätietoa tv-sarjasta:
Lisää Taviskriitikon arvosteluja:
