Tie vesimiehenkin sydämeen käy vatsan kautta

Elokuva-arvio: Sadunomaisessa The Shape of Water -elokuvassa mykän naisen ja vesiolennon romanssi alkaa kananmunista.

The Shape of Water

Fantasia, seikkailu, draama (2017)

Oscarit: paras elokuva, paras ohjaus – Guillermo del Toro, paras musiikki – Alexandre Desplat, paras lavastus – Paul D. Austerberry, Shae Vienau, Jeffrey A. Melvin

★★★☆☆

Rakastan Oscar-gaalaa. Elokuva-alan suurin palkintogaala on täynnä glamouria ja pilkahduksia menneen vuoden aikana ilmestyneistä elokuvista. Pitkäaikainen projektini onkin katsoa kaikki parhaan elokuvan Oscarin voittaneet filkat. Yleensä ne nimittäin ovat aika hyviä. Muitakin elokuvia katsoessani tarkistan aina, onko leffa voittanut yhtään Oscaria. Palkintopystien perusteella tällainen taviskin osaa suunnata katseensa huomionarvoisiin asioihin.

Aina en tietenkään ole samaa mieltä Oscar-raadin kanssa. Vuoden 2017 parhaaksi leffaksi arvostettu Moonlight oli mielestäni tylsä. Tällaisena taviksena en myöskään saanut kiinni siitä, miksi Mahershala Ali voitti parhaan miessivuosan palkinnon esiinnyttyään samaisessa elokuvassa vain noin 10 minuuttia. Eihän hän huonosti näytellyt, enkä osaa sanoa olisiko joku muu ansainnut palkinnon enemmän, mutta muistan leffakäynnin jälkeisen ihmetykseni. Tuo esityskö oli paras?! Alin suoritus oli hyvä, mutta mielestäni silti aika tavallinen ja yllättävän lyhyt.

Mykkä nainen ja vesimies

Vuoden 2018 parhaan elokuvan Oscarin pokkasi The Shape of Water. Fantasiaelokuva kertoo tarinan mykästä Elisasta (Sally Hawkins), joka työskentelee siivoojana tutkimuslaitoksessa Yhdysvalloissa. Eräänä päivänä laitokseen kärrätään tutkittavaksi Etelä-Amerikasta löydetty vesiolio. Ihmistä muistuttava olento elää vedessä, mutta pystyy hengittämään hetkittäin myös ilmaa. Doug Jonesin näyttelemä otus on vangittu vasten tahtoaan, ja turvallisuusvastaava Richard Strickland (Michael Shannon) kohtelee sitä hirviönä. Elisa sen sijaan opettelee kommunikoimaan vesimiehen kanssa. Heidän rakkautensa alkaa keitettyjen kananmunien tarjoamisesta. Yhteisten eväshetkien aikana Elisan ja vesimiehen tunneside vahvistuu.

Oudon olennon tulevaisuus ei kuitenkaan ole ruusuinen. Elisa saa tietää, että vesimies aiotaan tappaa. Pelastusoperaatioon on ryhdyttävä pikimmiten. Apunaan Elisalla on hänen siivoojaystävänsä Zelda (Octavia Spencer) ja naapurinsa Giles (Richard Jenkins).

Guillermo del Toron satutuokio

Elisan ja vesimies tarina muistuttaa monia satuja. Mieleen nousee heti ainakin Kaunotar ja Hirviö, jossa tämän elokuvan tavoin nainen rakastuu olentoon, joka ei ole täysin ihminen. Vesielementin ja päähenkilöiden puhekyvyttömyyden takia ajattelin elokuvan aikana myös Pientä Merenneitoa. Guillermo del Toron ohjaaman ja yhdessä Vanessa Taylorin kanssa käsikirjoittaman elokuvan alussa ja lopussa käytetään kertojana Gilesia, mikä entisestään lisää satutuokion tuntua.

The Shape of Waterin tarinan kehys on hyvin tuttu. Nainen rakastuu mieheen (tai olentoon), johon ei saisi normien mukaan rakastua. Rakkauden tiellä on esteitä, kuolemakin uhkaa. Namuja naposteleva öykkäri Strickland on pahis vailla inhimillistä puolta. Onneksi elämässä on myös ystäviä.

Kiehtovan näköinen vesimies ja hyvät näyttelijäsuoritukset kantavat elokuvaa. Varsinkin pääosan Sally Hawkins on erinomainen, sillä hän pystyy välittämään Elisan tunnetilat ilman sanoja tai tuulimyllyn lailla viuhuvaa elehdintää.

The Shape of Water on pohjimmiltaan hyvin romanttinen rakkauselokuva. Fantasiaelementit tekevät siitä perusdraamaa kiinnostavamman. En silti itse olisi arvostanut tätä vuoden parhaaksi elokuvaksi. Upeasta visuaalisuudestaan ja erikoisista yksityiskohdistaan huolimatta elokuvan tarina on liian moneen kertaan kerrottu.

 

Lisätietoa elokuvasta:

The Shape of Water IMDb:ssä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *