Elokuva-arvio: Romanttinen komedia Rakkautta vain alkaa mielenkiintoisesti, mutta loppu otetaan liian varman päälle.
Rakkautta vain (Love Actually)
Komedia, romanssi, draama (2003)
★★★☆☆
En yleensä katso romanttisia komedioita. Useimmat näkemäni ovat olleet ennalta-arvattavia ja tylsiä. Kaava on aina sama: päähenkilö päätyy yhteen muka epätodennäköisimmän kandidaatin kanssa, on se sitten paras kaveri tai pahin vihollinen. Onnellinen loppu kuuluu totta kai asiaan. Ei onnellisissa lopuissa lähtökohtaisesti ole mitään pahaa, mutta romanttisissa komedioissa ne ovat yleensä niin höttöisiä, että vähemmästäkin kyllästyy.
Joulun kunniaksi halusin katsoa jonkin jouluisen elokuvan. Muistin muutaman ystäväni kehuneen elokuvaa Rakkautta vain. Tässä leffassa joukko päähenkilöitä setvii ihmissuhteitaan juuri joulun alla. Koska näyttelijäkaartiin kuuluu yksi suosikeistani, Colin Firth, päätin antaa romanttiselle komedialle kerrankin mahdollisuuden. Firthin lisäksi leffassa nähdään muitakin tunnettuja tähtiä: Hugh Grant, Keira Knightley, Emma Thompson ja Alan Rickman muutamia mainitakseni.
Räväkkä alku
Rakkautta vain alkaa räväkästi. On pettämistä, aikuisviihde-elokuvan tekoa, häät, hautajaiset… Saman genren muista elokuvista tämän leffan alku erottui edukseen ja sai minut kiinnostumaan. Ehkä tässä romanttisessa komediassa on vihdoin vähän särmää ja rosoa. Ainakin kiroilua on enemmän kuin muissa saman lajin edustajissa.
Elokuva on rakennettu eri päähenkilöistä kertovista pätkistä. On helppo arvata, että elokuvan edetessä käy ilmi, että päähenkilöt tuntevatkin toisensa. Tarinat eivät sinänsä nivoudu yhteen, mutta henkilöhahmot ovat toistensa kavereita ja sukulaisia.
Kaksi elokuvan tarinaa on mukana vain tuomassa komiikkaa. Näiden pätkien henkilöihin ei tutustuta kovin syvällisesti. Muihin tarinoihin perehdytään hieman enemmän. Vaikka päähenkilöitä on useita, ei elokuva ole sekava. Yksittäiset pätkät ovat tarpeeksi pitkiä, eikä tarina tunnu poukkoilevalta. Kohokohtia ovat muun muassa tuoreen pääministerin (Hugh Grant) jorailu pitkin edustusasuntoa ja kulahtaneen rokkitähden (Bill Nighy) omaperäinen kamppailu hittilistan ykköspaikasta.
Lattea loppu
Vaikka Rakkautta vain on hieman erilainen romanttinen komedia, kuin mitä olen aiemmin nähnyt, ottaa se loppuratkaisun tylsästi varman päälle. Vain kahden tarinan päätös on hieman epävarma, mutta niidenkään lopputulos ei ole traaginen tai surullinen. Päähenkilöt tuntuvat tyytyvän kohtaloihinsa sopuisasti.
Loput stoorit päättyvät niin onnellisesti kuin vain romanttisessa komediassa voi. Rakkaus ja ystävyys kukoistavat. Rakkauden voimalla on päästy yli muuan muassa kielimuurista ja vaimon kuolemasta. Mitäpä sitä ihminen muuta elämäänsä tarvitsee, kuin rakkautta vain.
Rakkautta vain on hyväntuulinen elokuva, ja päähenkilöiden tarinoita seuraa mielellään. Joidenkin juonikuvioiden kulun arvaa toisia aiemmin, ja lopulta minkään tarinan päätös ei tule suurena yllätyksenä. Hyvän alun perusteella odotin enemmän.
Lisää elokuvasta:
Lisää Taviskriitikon arvosteluja:
Sinkkuelämän surkea jatko – And Just Like That…
Tie vesimiehenkin sydämeen käy vatsan kautta – The Shape of Water
