Elokuva-arvostelu: Kauhuelokuva Hiljainen paikka on pullollaan päähenkilöiden typeriä valintoja ja epäuskottavaa tyhmyyttä.
Hiljainen paikka (A Quiet Place)
Draama, kauhu, scifi (2018)
★☆☆☆☆
Olen yksi niistä, jotka ottivat koronan mukanaan tuoman rutiinien rikkoutumisen raskaasti. Siksi tänne blogiinkaan ei pitkään aikaa ole ilmestynyt uutta tekstiä. Kun en päässytkään enää kirjaston työskentelyhuoneeseen kirjoittamaan ja kotona oman työpöydän ääressä tuli vietettyä ihan tarpeeksi aikaa etätöiden takia, ei arvioiden kirjoittaminen enää tuntunut sujuvan. Kaikki energia kului uuteen tilanteeseen sopeutumiseen.
Onneksi olen päässyt jo sinuiksi uuden tilanteen kanssa. Toinen aalto on jo aluillaan, mutta nyt olen varautunut siihen henkisesti.
Sokeat avaruusoliot hyökkäävät
Mutta aletaanpas vihdoin arvioida. Kuten jo aiemmin kirjoitin Hereditaryn arvioissa, rakastan kauhuelokuvia. Hiljainen paikka -elokuvan IMDb-arvio on kohtuullisen hyvä 7,5, joten päätimme katsoa sen eräänä iltana vuokramökillä, jonne matkustimme viettämään avomieheni kesälomaviikkoa. Virhehän sen katsominen oli. Tulin suorastaan vihaiseksi siitä, kuinka huono juoni elokuvassa on.
Lähtöasetelmassa ei ole mitään vikaa, vaikka se onkin scifiä. Ihmisiä surutta tappavat avaruusoliot ovat saapuneet Maahan, ja ainoa keino suojautua niiltä on olla täydellisen hiljaa. Otukset kun ovat sokeita, mutta niillä on vertaansa vailla oleva kuuloaisti. Ja ilmeinen mieltymys ihmislihaan.
Elokuva keskittyy seuraamaan Abbottin perheen kohtaloa. Evelynillä (Emily Blunt) ja Leellä (John Krasinski) on kolme lasta, joista vanhin on kuuro. Siksi perhe osaa viittoa toisilleen, eikä puhetta tarvita. Abbottit asuvat maatilalla, ja yrittävät tietysti pysytellä mahdollisimman hiljaa.
Lyhyen alustuksen jälkeen päästään juonen typerimpään kompastuskiveen. Evelyn on raskaana! Kuka ihme voi olla niin toivottaman tauno, että hankkiutuu raskaaksi aikana, jolloin hiljaisuus on elinehto? Vastasyntyneet vaaverot kun eivät ole niitä hiljaisimpia eläjiä maan päällä. Tämän typeryyden multihuipentuman seurauksia pääsemme sitten jännittämään. Vaikka itseäni ei kyllä paljon jännittänyt, olin niin turhautunut umpihölmöön juonenkäänteeseen.
Typerä ja epäuskottava
Elokuvan aikana lähinnä pohdin niitä kaikista ilmeisempiä keinoja, joilla sokeat avaruusoliot olisi saatu eliminoitua. Keksin aika monta keinoa välttää ja jopa tappaa nämä monsterit, mutta edes ilmeisimmät ratkaisut eivät näytä tulleen elokuvassa kenenkään mieleen puolentoista vuoden aikana. Myös loppuratkaisu on niin ilmeinen, että tuntuu naurettavalta ajatukselta, ettei kukaan olisi kokeillut sitä aiemmin.
Hiljainen paikka on yksinkertaisesti typerä ja epäuskottava: miten kukaan ei muka ole keksinyt tapaa taistella avaruusolioita vastaan ja miksi ihmeessä pitää hankkiutua raskaaksi silloin, kun täytyisi olla täydellisen hiljaa? Tosielämänkin aviopari Blunt ja Krasinski ovat kelpoja näyttelijöitä, mutta juonen ylivertainen hölmöys vie kaiken huomion. Tähän leffaan ei millään muotoa kannata tuhlata aikaansa.
Lisää elokuvasta:
Lisää Taviskriitikon elokuva-arvosteluja:
Tuplasti paras – kekseliäs ja hyvin toteutettu Parasite ansaitsi Oscar-pystejä
