Elokuva-arvostelu: Ehdin jo innostua kauhuelokuvasta Hereditary, sillä se alkaa mielenkiintoisesti. Puolivälin kohdalla leffa tekee äkkikäännöksen kohti typerää loppuratkaisua ja halpaa verenroiskuttelua.
Hereditary – pahan perintö
Kauhu, draama, mysteeri (2018)
★☆☆☆☆
Rakastan kauhuelokuvia. On mukava hautautua peiton alle olemaan turvallisesti peloissaan. Harmikseni olen nähnyt vain harvoja oikeasti hyviä kauhuelokuvia. Vuosikausia sitten vaikutuin Ringistä ja Kaunasta, viime aikoina näkemistäni leffoista Get Out oli oikein toimiva. Harmittavan usein kauhuleffat tyytyvät halpaan säikyttelyyn tai täysin typeriin juonikuvioihin.
Alamäki alkaa puolessa välissä
Hereditary kertoo Anniesta (Toni Collette), jonka äiti on juuri kuollut. Annie suree perheineen isoäidin poismenoa, mutta samalla katsojille tehdään selväksi, että mummi ei ollut ihan tavallinen mummi. Vanha rouva oli kärsinyt mielenterveyden häiriöistä, ja elokuvan nimen (Hereditary = Perinnöllinen) perusteella voi helposti päätellä, etteivät Annie ja hänen poikansa tai tyttärensä välttämättä ole välttyneet mielen ongelmilta. Kaikenlaista kummaa alkaakin pian tapahtua.
Aluksi Hereditary vaikuttaa hyvältä. Elokuvassa leikitään taidokkaasti hulluuden ja paranormaalin rajoilla. Tapahtuuko outoja asioita oikeasti, vai kuvitteleeko päähenkilö vain?
Vahvan alun jälkeen tapahtuu jotain kummallista. Aivan kuin elokuvan tekijät heittäisivät yhtäkkiä kielen poskeen ja päättäisivät taikoa kankaalle mahdollisimman typerän loppuhuipennuksen. Elokuvan puolivälin jälkeen katsominen alkaa lähennellä tuskaisuutta, sillä niin typeriä asioita alkaa tapahtua. Olen puhunut elokuvasta muutamankin ystäväni kanssa, ja kaikki ovat yhtä hämmästyneitä. Mitä hemmettiä elokuvalle oikein tapahtui?
Hereditaryn huonous kiukuttaa, koska ehdin jo toivoa, että tässä on pitkästä aikaa hyvä kauhuelokuva. Alku oli vahva, mutta melko tasan puolivälissä alkoi alamäki. Lopussa tyydyttiin roiskuttamaan verta ja saattamaan elokuva päätökseen mahdollisimman oudosti. Näin tyhmää loppuratkaisua en ole ihan vähään aikaan kohdannut.
Lisätietoa elokuvasta:
Lisää Taviskriitikon elokuva-arvosteluja:
Yllättävän tylsää Tarantinoa – Once Upon a Time… in Hollywood
Jos joutuisin onnettomuuteen, en haluaisi tämän hoitsun hoteisiin – Piina
