Elokuva-arvio: Perheen dynamiikka on koetuksella elokuvassa Ihmeperhe 2, kun Elli lähtee supersankaroimaan ja Ilu jää kotiin.
Ihmeperhe 2 (Incredibles 2)
Animaatio, action, seikkailu (2018)
★★☆☆☆
Rakastan animaatioelokuvia. Suosikkejani ovat Ice Age, Madagascar ja Shrek. Nykyisin animaatiot on suunnattu melkein yhtä paljon aikuisille kuin lapsille. Monet ”lastenleffat” sisältävät sellaisia vitsejä, joita nuoret katsojat eivät tajua. Mielestäni nykyajan hauskimpia elokuvia ovatkin animaatiot, eivätkä normaalit komediaelokuvat. Tuorein näkemäni komediana markkinoitu elokuva taisi olla Kauhea kankkunen 2, ja se ei naurattanut kertaakaan.
Fokus perheessä
Ihmeperhe 2 alkaa siitä, mihin sen edeltäjä, vuonna 2004 ilmestynyt Ihmeperhe jäi. Maan alta ilmestyy pahis, joka on voitettava. Poran kanssa maan päälle putkahtanut Raivaaja ei kuitenkaan ole leffan pääpahis. Hänen kukistamisensa johtaa samaan teemaan, jota käsiteltiin ensimmäisessä elokuvassa: tulisiko supersankareiden olla laillisia vai ei?
Kakkososassa fokus ei kuitenkaan ole niinkään supereiden lakistatuksessa. Elokuvassa pohditaan enemmän supersankariuden vaikutusta perheeseen. Käy nimittäin niin, että perheen äiti Elli, alias Neiti Rajaton, jatkaa sankarihommia ja isä Ilari jää kotiin. Ilun, supersankarinimeltään Herra Ihmeen, rooli koti-isänä ei lähde sujumaan ongelmitta. Pakkaa saapuu sekoittamaan superrikollinen nimeltään Ruutukaappari.
Parhaat naurut leffassa tarjosi perheen vauvan Jaskan koheltaminen superkykyjensä kanssa. Niitä kykyjä nimittäin on vaikka muille jakaa! Naurun lomassa Ihmeperhe 2 tarjoaa aikuiskatsojalle paljonkin ajateltavaa. Ruutukaappari hallitsee ihmisiä erilaisten tv- ja monitoriruutujen välityksellä. Jokainen voi omalla kohdallaan pohtia, kuinka paljon päivässä tulee tuijotettua tietokoneen, puhelimen tai telkkarin ruutua. Elokuvassa korostuu myös perheen tärkeys sekä naisen ja miehen roolit kodinhoitajana. Voisiko olla niin, että lapsista ja kodista huolta pitävä osapuoli on se todellinen supersankari?
E on paras!
Elokuvassa on uusia ja vanhoja sivuhahmoja sopivassa tasapainossa. Näistä parhaimpiin kuuluvat vanha hahmo Hyytäjä ja uusi hahmo Portaali. Kaikkein riemastuttavin on kuitenkin supersankareille pukuja suunnitteleva Eira ”E” Kuosi. Tällä pienellä tädillä on iso ego! Eiran tapa puhua suoraakin suoremmin vetoaa minuun.
Ihmeperhe 2 ei nouse suosikkianimaatioideni joukkoon. Arvasin pahiksen henkilöllisyyden aikaisin, eikä leffan komiikka ollut osuvimmasta päästä. Lapset ja perheelliset aikuiset saavat Ihmeperheestä luultavasti enemmän irti, kuin lapseton kolmikymppinen. Ihan kelpo elokuva tämä on, mutta ei yllä juonen tai huumorin näkökulmasta edeltäjänsä tasolle.
Lisätietoa elokuvasta:
