Kuinka J.R.R. Tolkienista tuli J.R.R. Tolkien

Elokuva-arvio: Suomalaisohjaaja Dome Karukosken ensimmäinen Hollywood-tuotanto Tolkien on muutoin miellyttävä katselukokemus, mutta elokuvan tarina tarpoo paikoin tylsyyden rajalla.

Tolkien

Elämäkerta, draama, sotaelokuva (2019)

★★★☆☆

 

Pakko tunnustaa taas olevansa tosi tavis. Minulla ei oikeastaan ole tarkkaa mielikuvaa siitä, mitä elokuvaohjaaja tekee. En osaa arvioida juuri hänen kädenjälkeään. Onneksi Wikipedia auttaa tähänkin pulmaan: elokuvaohjaaja on henkilö, joka määrittelee elokuvan taiteelliset ja kerronnalliset piirteet. Hänen tehtäviinsä kuuluu esimerkiksi työryhmän ja näyttelijöiden ohjaaminen, kuvauspaikkojen valinta sekä kameroiden sijainnin, valaistuksen ja ajoituksen hallinta. Tämän luettuani uskallan sanoa, että Dome Karukoski on onnistunut Tolkienin kanssa hyvin. Leffa on visuaalisesti miellyttävä ja kaikin puolin uskottava. Lienee sitten käsikirjoittaja mokannut, kun koin elokuvan olevan myös melko tylsä.

 

Mitähän sitä kirjoittaisi arvioon?

Tämän blogin perustettuani olen huomannut, että hyvän elokuvan mitta on nykyään se, kuinka paljon pohdin tulevaa arvosteluani leffan aikana. Jos elokuva on hyvä, uppoudun siihen kokonaan ja alan muotoilla tekstiä päässäni vasta jälkeenpäin. Näin ei valitettavasti käynyt maailmankuulusta kirjailijasta John Ronald Reuel Tolkienista kertovan elokuvan kanssa. Leffa oli paikoin niin tylsä, että ehdin hyvin suunnitella tätä arvostelua.

Elokuvassa käydään läpi J.R.R. Tolkienin nuoruuden ystäväporukan vaiheita, traumaattista ensimmäistä maailmansotaa ja sitten sitä tylsintä osuutta: ihastusta lapsuudenystävään Edithiin. Aikuisia Tolkienia ja Edithiä näyttelevien Nicholas Houltin ja Lily Collinsin suorituksissa ei ole vikaa. Romanssin virittely vain on kerrottu tylsästi ja osin ennakoitavasti.

 

Suomi mainittu

Elokuvan visuaalisesti upein kohtaus on Tolkienin kuumehoureinen kohkaaminen sotatantereella. Sen kohtauksen ansiosta pidin elokuvasta melkein yhden tähden verran enemmän. Lisäpisteitä voi antaa myös suomen kielestä. Aikuinen Tolkien vetää kännit ja horisee koulunsa pihalla Kalevalasta tuttujen hahmojen nimiä.

Yksi J.R.R. Tolkienin tunnetuimmista teoksista on Taru Sormusten Herrasta. Olen nähnyt kirjasta tehdyt Peter Jacksonin hienot elokuvat, ja samaa kuvakieltä löytyy myös Karukosken aikaansaannoksesta. Tolkien-leffassa kuvattaan taidokkaasti paikkoja ja tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet J.R.R. Tolkienin kirjalliseen tuotantoon.

Vaikka Tolkienissa on monia hyviä puolia, on se välillä liian hidaskäyntinen. Lopussa herutellaan kyyneleitä oikein urakalla. Minulla ne eivät vierineet, sillä en ole moisen siirapin ystävä. Elokuva on toimiva Hollywood-leffa, jota voisi kuvata myös sanalla turvallinen. Tolkienin tekijät ovat, Karukoski etunenässä, rautaisia ammattilaisia, ja se näkyy lopputuloksessa. Hienolla työryhmällä on vaikea päätyä fiaskoon. Elokuva ei kuitenkaan onnistu tarjoilemaan viimeistä silausta, vaan tarinassa on juuri se turvallinen annos draamaa, hyvää mieltä ja tunnistettavuutta.

 

Lisätietoa elokuvasta:

Tolkien IMDb:ssä

Tolkien Finnkinon sivuilla

Lisää Taviskriitikon elokuva-arvosteluja:

Liskon laukku pullollaan ihmeotuksia – Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Ei ole lohikäärmettä karvoihin katsominen – Näin koulutat lohikäärmeesi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *